lauantai 10. elokuuta 2013

Surusta ja Onnesta sekaisin.


Mä hommasin uuden koiravauvan. Lähinä siksi,että Choko ei ole ollut koskaan yksin ja se on ollut todella todella masentunut Lucan kuolemasta. Se vaan murjottaa ja tiputtaa karvojaan ja on apea, ei tule kutsusta luokse niinkun aina ennen on tullut.

Tää uus ihanuus, joka ristittiin Miloksi on kuitenkin sitä onneksi vähän piristänyt. Ja mua kanssa. Mutta on meillä vielä suruaika käynnissä, mutta koitetaan silti antaa huomiota ja rakkautta uudelle tulokkaalle niin paljon kun se sitä tarvitseen <3

Milo


Milossa on paljon samaa kun Lucassa. Se mielellään kanssa jahtaa suu auki kärpäsiä ja on aika rohkea ja reipas. Sen katseessakin on jotakin samaa. Mä rakastan tota pentua yli kaiken ja sen ansioista tähän perheeseen on tullut takaisin edes hitusen elämäniloa. Ja ihmiset joilla ei ole koiria niin älkää yrittäkö edes ymmärtää mistä tässä koiran menettmisestä on kyseessä.

Luca oli niin tärkeä ja niin rakas ja iso persoona kaikilla kolmella kilollaan! SItä koiraa ei voi edes kuvailla minkälainen se oli, ne tietää ketkä ehti häneen tutustua.

Mun on pakko uskoa kohtaloon ja että näin vaan piti käyä. Miten muuten se olisi jäänyt ainoan auton alle joka n30 min aikana ajoi sillä tiellä? En ymmärrä. Suru on suunnaton, mutta elämän on jatkuttava. Niin se Lukakin varmasti haluaisi.

SIlti antaisin mitä tahansa, että saisin sen takaisin. Se ei ollut mulle vaan koira, se oli mun lapsi ja perheenjäsen.

Luca oli mammanpoika, aina mussa kiinni <3
Nyt mä meen hetkeksi käpertymään Chokon ja Milon viereen ja sitten lähden hakemaan ystvääni tänne  kyläilemään. Parannetaan maailmaa ja otetaan huikat Lucan muistolle ja uudelle perheenjäsenelle <3

4 kommenttia:

  1. ♡ onneksi surukin helpottaa ajan myötä! Kaikkea hyvää sulle, Oon saanut paljon positiivista ja voimaa antavaa perspektiiviä ajatusmaailmaani sun blogista (Nikon kautta löysin blogisi, jäin koukkuun ja odotan kokoajan et "onkoos tullu uutta postausta":)) Olet kaiken kokemasi paskan jälkeen noussut maasta ylös, löytänyt elämän ilot, aivan kadehdittavaa!! Olet hieno ihminen ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos ihanasta kommentista, sait hymyn huulilleni :) Kiva,että tykkäät blogistani. Toivottavasti jaksat jatkossakin lukea ja kommentoida, vaikutat ihanalta ihmiseltä :) <3

      Poista
  2. Hei ihana blogi :)! Mä tiedän miltä lemmikin menettäminen tuntuu. Mun kissa, joka oli meillä 13vuotta kuoli viime kesänä syöpään. Mutta paljon voimia sulle ja kyllä se ajan kanssa helpottaa <3

    VastaaPoista