maanantai 29. heinäkuuta 2013

Still alive

Joo o. Oon kattellu tänään tallennuksesta tota Vain Elämää- sarjaa ja herkistellyt taas ihan kunnolla. Miten se saakin niin hyvässä kun kaikessa haikeudessakin mut aina kyyneliin vaikka toisaalta se on ihan naurettavaa,että ne itkee ja halailee siellä toisiaan? :D En tiedä, mutta osuu ja uppoo ainakin meikäläiseen ja odotan innolla toista tuotantokautta.

Noh tää on saanut taas mut pohdiselemaa omaa elämää ja sen koukeroita. Mä oon niin kiitollinen monesta asiasta mitkä mulla on tässä elämässä hyvin ja ennenkaikkea siitä,että mä oon tässä nyt kaikkien vaikeuksien jälkeen. Ja vaikka niitä nyttenkin tasaseen tahtiin tulee niin onneks mulla on niin kannattava tukiverkko,että mä selviin mistä vaan.

Tänää mut herkäks on saanut ehkä yks tuleva päivämäärä, joka oli mulle vuosia tärkeä , mutta jolla ei oo enää kun katkeransuloinen merkitys... Pari vuotta sitten tää päivämäärä oli mulle tuskaa, koska haavat oli ihan helvetin auki, mutta nyt mä voin sentää jo vähän helpommin sitä ajatella. Pari vuotta sitten tänä kyseisenä päivänä mä olin pikku tumuissa eräällä leirintäalueella ja soitin kriisipuhelimeen kysyäkseni että miten helvetissä mä selviän tästä? Noh, selvisin.

Tänään on ikävä veetiä, ikävä vaaria, ikävä entisiä aikoja, ikävä italiaan, ikävä kaikkea ja ennenkaikkea sitä ettei elämä tuu koskaa olee niinku ennen. Vaikka niin ei pitäisikään olla. Mutta jos mulle vuosi sitten olisi sanottu esimerkiksi tän tilanteen faijan kanssa tulevan eteen niin olisin nauranu.

Tää biisi sopii vaan tähän fiilikseen niin hyvin :


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti