torstai 7. maaliskuuta 2013

Saaaiiiras alkuviikko

Päätimpä teille kertoa koko stoorin miten tää mun alkuviikko alkoi. No siis sunnuntaina iltapäivästä valitin jo nipalle vatsakipua, mutta en osannut aavistaa mistä se voisi johtua. Kuumettakin oli tuolloin jo hiukan tai siis lämpöä. Päätin kuitenkin nukkua vielä yhden yön yli ennen lääkäriin menoa.

Maanantaina kivut jatkuivat ja ajoittain yltyivät. Sinnittelin kuitenkin johonkin kuuteen asti ja soitin päivystykseen. Teekoossa multa otettiin kokeita ja lääkäri paineli vatsaa ja totesi,että uskoisi olevan umpparin tulehtuneen. Kirjoitti lähetteen hyvinkäälle jonne piti mennä saman tien.
Soitto äitille ja matka hyvinkäälle alkoi. Siellä venasin moooonta pitkää tuntia ennen kuin kirurgi tuli tutkimaan. Sitä ennen oli otettu kyllä joitakin verikokeita jo. Kirurgi paineli mahaa ja oli myöskin sitä mieltä,että umpparista on varmaan kyse. Kertoi,että minut siirretään kirran osastolle ja huomenna tehdään vielä gynen tutkimus, joka tehdään aina kaikille vatsakipuisille nuorille naisille. Osastolle pääsin lopulta noin klo 4 aamuyöstä. Pääsin onnekseni kahden hengen huoneeseen. Huonekaverina mulla oli noin saman ikäinen tyttö jolta oli leikattu illalla umppari. Uni ei oikeen tullut silmään ja viimeisen kerran taisin katsoa kelloa puoli kuusi aamulla. Seuraavan kerran havahduin seitsemältä siihen,kun labratäti tuli ottamaan kokeita ja kertoi jättävänsä valot päälle jo kun aamupala olisi tuloillaan. Minua oli heti yöllä kielletty juomasta sekä syömästä mitään, joten harmittelin herätystä kun en edes aamupalaa saanut. Olin syönyt edellispäivänä joskus kello 15 aikoihin viimeksi. Nälkä ei ollut kuitenkaan se suurin ongelma vaan jano. Vettäkään ei saanut pisaraakaan juoda.
Hoitsu tuli jossain vaiheessa laittamaan mulle tipan, joka esti vähän janoa ja nälkää. Siinä vaiheessa oltiin jo aamupäivän puolella ja sain ensimmäisen kipupiikin. Eihän siihenkään mennyt kuin muutama tunti....!!!


Kipupiikkinä käytettiin morfiinijohdannaista oxynormia ja voin kertoa,että hetken päästä olin jossain kolmannessa taivaassa ja kivuista ei ollut tietoakaan. Vaivuin ihmeellisiin valveuniin ja välillä mun oli pakko tarkastaa huonekaverilta,että oliko mm huoneessamme vieraillut äskettäin poliiseja. Aikamoista droppia siis :D Musta oli myös hirveen hauskaa kuvata itseäni Nikolle instagramiin.. Pakko kai ne kuvat on tännekkin julkasta :D




Siinä potilas Leotta hieman lääkehouruissa.

Mulle tultiin kertomaan,että leikkaus olisi kahden aikaa. Ja taas tuikattiin uutta piikkiä. Silloin mä taisinki jo hetkeksi nukahtaa.
Kello oli neljä, kun pitää muuta ei ollut tapahtunut muuta kun lääkettä annettu ja lääkäri tuli kertomaan,että leikkaus alkaisi noin viiden aikaan. Hetki siitä, sama lääkäri sanoi ,että ehkä viideltä tai sitten iltakymmeneltä. Olin tuossa vaiheessa jo niin pihalla niistä dropeista etten ollut varma että sekoilinko minä vai ne lääkärit.

Äiti tuli morjestaa mua viiden maissa <3 Toi laturin ja tabin. Hoitaja kävi siinä puol kuuden aikaa kertomassa,ettei välttämättä leikkaus onnistuisi sittenkään tänään. Noh, ei siinä oikeestaan harmittanut muu kun se ,että jano oli älyttömän kova. Lääkkeet kuitenkin myös janottaa ja siinä vaiheessa olin ollut jo syömättä / juomatta n. 26 tuntia. Päätin salaa hieman juoda vettä , onneksi kuitenkin vaan hyvin vähän koska kuudelta hoitaja tuli uudestaan huoneeseen ja kertoi peruvansa äskeisen ja lähtö leikkaukseen olisikin JUURI NYT.. Äkkiä piti vielä isille soittaa ja äitille heilutella. Jännitti iiiiiiiiiihan pirusti vaikka ihan rutiinitoimenpiteestä olikin kyse.

Leikkurissa mua odotti paljon ihmisiä :D Siltä se ainakin tuntui. Hetkessä mut oli siirretty leikkauspöydälle ja kaikenmaailman anturit ja hommelit viritelty. Onneks niillä oli jotenki rennon letkee meininki siellä niin mun jännityskin vähän laantui. Nukutuslääkäri oli jo ensimmäisen satsin laittanut mun kehoon kun ne muisti etteivät ole vielä tunnistaneet mua. Onneksi olin sen verran tajuissaa,että pystyin vielä siinä vaiheessa sotuni kertoa:D
Sitten tulikin lisää unilääkettä ja lääkäri pyysi pitämään silmiä auki niin kauan kun pystyn.
Yiritn tosissaan oikeen vimmalla pitää,mutta en mä varmaan ehtinyt edes reppana kymmentä sekunttia. Se aika vaan tuntui aika hurjalta ennen kun nukahti ,koska koko mun kehoa jotenki kihelmöi / kipinöi ja kuumotti ja mustta tuntu,että se sairaalasänky vajoaa alaspäin. Hyi,se oli oikeestaan aika kammottava tunne.

Seuraavaks mä herään muutaman tunnin päästä heräämöstä aivan kuutamolla. Siinä ihan komea mieshoitsu kertoi leikkauksen sujuneen hyvin ja että olis aika heräillä. Ihmeen nopeesti mä olinki jo kartalla ja hoitajakin soitti lääkärille ja sanoi "tuo potilas tuli tosi nopeasti kartalle, tuossa se jo heittää läppää". En saanut kuitenkaan ihan vielä lupaa palata osastolle.
Sain viimein luvan juoda vettä ja vaikka silloin en voinut pahoin, ohjeisti mua hoitaja juomaan ihan tilkan kerrallaan , koska pahaolo tulisi luultavasti jälkeenpäin. Siinä kauheassa janossa en malttanut olla juomatta ja oikeassa se hoitaja tietenkin oli. Loppuilta menikin sitten pöntöllä/kaarimalja kädessä oksennusta odotellen.
Olin NIIN pahoinvointinen ja kipeä,etten pystynyt edes kännykkää pitämään kädessä, joten mut tuntevat ihmiset tietää,että silloin mun on täytynyt olla tosi kipeä :D
Onneksi kuitenkin lääkettä tuli taas tasaseen tahtiin ja sain sinä yönä jonkin verran nukuttuakin.



Ainiin unohtui mainita,että aiemmin päivällä mulla oli vaihtunut naapuri viereisestä sängystä. Oikeen mukava nainen, jonka kanssa hoidettiin toisiamme ja tsempattiin epätoivon kynnyksillä kun oli niin hirveetä jo pelkkä sängystä ylösnouseminen. Kiitos hänelle siitä siit! :)

Seuraavana aamuna mulle kerrottiin,että mun umpilisäke viedään vielä patologin tutkittavaks,joka sitten toteaa oliko se tulehtunut vai ei. Sitten siinä oli hirveetä säätöä kun eka sanoi että pitää mennä gynen tutkimuksii vielä, toka sanoi ettei pidä kolmas sanoi että pitää ja neljäs joka onneksi lopulta tiesi kertoa,että sen puolenki "vehkeet" oli katottu leikkauksen aikana. :D Eli siis me kellokosken hoitajat ei olla ainoita, jotka silloin tällöin sählää ;)

Kun aamupala tuli niin olin ollut jo n. 42 tuntia syömättä. Sain alas kolme lusikallista velliä ja tulikin taas jo paha olo. Hyvä dieetti oli varmasti, vielä ei uskalla mennä vaakaan , kun on mahassa vieläkin sitä kaasua millä ne "pumppas" sisäkalut tonne vähän ylemmäs tähystyksen ajaksi :D

Lounaan jälkeen pääsinkin jo kotiin ja toipuminen täällä on alkanut. Eniten tuottaa hankaluuksia vessassakäynti (mm nukutuksesta johtuvista syistä) ja ylipäätäsä sängystä pääseminen ylös kipeiden leikkaushaavojen takia. Saikkua on viikon verran joten tässä on nyt aikaa parantua. Olisvat antaneet kaksikin ,mutta päätin että haluan kokeilla jo ensi viikolla mennä yövuoroihin. Voihan se olla,että täytyy hakea lisää, will see. Mutta tällänen alkuviikko mulla, toivottavasti loppuviikko sujuis vähän paremmin :D

3 kommenttia: