tiistai 1. toukokuuta 2012

I am survivor?

Tänään on tullut tasan vuosi siitä , kun tuli viiminen niitti ja lopullinen ero. Tasan vuosi sitten näihin aikoihin pakkasin raivopäissäni exäni kamoja autoon viimeistä rättiä myöden. Taas oli valheita valheita valheita ja valheita sadellut ja koska kun tyhmä on, niin niistä jäänyt myös heti kiinni. Sain takaisin vaan tökeröä käytöstä ja syytöksiä siitä, kun en ollut pystynyt vielä lupaamaan uutta autoa ja omakotitaloa. Miten sellaista voi luvata tekevänsä ihmisen kanssa, johon ei voi pätkääkään luottaa? Joskus meillä oli ne haaveet ja tulevaisuuden suunnitelmat näytti selvältä..mutta ei ollut enää viimeiseen pariin vuottaan mitään muuta kuin henkistä väkivaltaa ja hienosti alistettuna pikkurillin ympärille. Sen osaa narsistit, psykopaatit.
Vuosi sitten tähän aikaan mulla oli niin paha olla,että ajattelin sekoavani. Tiedättekö sen tunteen kun ahdistaa niin että ei pysty hengittämään. Parvekkeelta naapurit seurasi hämmästyneenä sitä itkua ja auton pakkaamista.
Mietin monta kertaa vielä siinäkin vaiheessa, miten tässä näin kävi ja miten voin elää ilman ihmistä kenen kanssa olin jakanut kaiken 10 vuoden ajan.

Tänä päivänä ,tasan vuosi siitä, olen NIIN onnellinen siitä mitä tein ja en ole voinut näin hyvin pitkään aikaan. En olisi ikinä uskonut sitä,vaikka minulle läheiseni kerta toisensa jälkeen yritti tolkuttaa järkeä päähän. En uskonut pärjääväni yksin, mutta miten kävikään? Olen pärännyt mainiosti, huomattavasti paremmin kuin yhdessä sen ihmisen kanssa. Olen alkanut pitämään taas itsestäni huolta, olen vaihtanut paikkakuntaa ja asun kodissa missä todella viihdyn. Olen saanut vakinaisen työpaikan osastolta missä pidän kovasti työskennellä. Olen tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut uusia ystäviä. Olen saanut selvitettyä sotkut muutamien tärkeiden ihmisten kanssa. Olen taas oma itseni ja hengissä. Olen maksanut jokaisesta palkasta toisen velkoja ja selvinnyt siitäkin. Minä olen voittaja!


PÄIVÄN BIISI

7 kommenttia:

  1. Ihan mahtavaa, että oot selvinny tosta kaikesta kurasta!!

    VastaaPoista
  2. Hyvä juttu, että nyt menee paremmin:) ja tosiaan tiedän tuon ahdistuksen tunteen silloin oikeen pistää rintojen väliin ja kaikki tuntuu kamalalta! ja mikään ei auta :) mutta hyvä nyt, että kaikki menee parempaan suuntaan :) Tsemppiä jatkossakin!

    VastaaPoista