sunnuntai 19. helmikuuta 2012

HEIPPIS

Mua on pyydetty kirjottamaan muutakin kun matkakertomuksia, joten kaippa mä voisin sitäkin kokeilla.
Olen tosiaan 25 vuotias sinkkuneiti, muutin mäntsälästä jäkeen n 2kk sitten. Se on ollut yksi parhaimmista ratkaisuista pitkään aikaan :) Mulla on kaksi ihanaa koiraa, 13 vuotias veeti ja 2 vuotias choco.
                                                                              tässä choco <3
                                                                  tässä veeti <3


Päivät menee mielisairaalassa työskennellessä, kuntosalilla ,koirien kanss puuhastellen ja ystävien kanssa tietenkin. Tällä hetkellä mun elämä on aika tasaista, luojan kiitos. Sanotaanko ,että viimeiset 5 vuotta se on ollut kaikkea muuta kun sitä. Olin 10 vuotta parisuhteessa johon sisälty paljon hyvää, ,mutta valitettavasti viime aikoina paljon pahaakin. Oli pettämistä (jopa mun sukulaisen kanssa), valehtelua, manipulointia, "katoomistemppuja" (joista pisin kesti n. 3kk) väkivaltaa ja kaikkea muuta paskaa. Mun elämä tosiaan oli aivan sekasin ja niin taisin olla minä itsekkin. Se kaikki kuitenkin kärjistyi viime syksynä ku tää kyseinen henkilö pahoinpiteli törkeästi minut ja äitini. Tällä hetkellä ei oltu edes yhdessä enään. En käy läpi sitä tässä enään ,kun siitä jotain on jo tuolla ihan parissa ensimmäisessä bloggauksessa muistaakseni.
Nyt on tilanne se,että mun exällä on lähestymiskielto muhun. Postista tupsahti paperi ja nyt alkaa oikeudenkäynti olla lähellä. Se on saanu mussa aikaa hirveimpiä tunteita kun sen itse pahoinpitelyn jälkeen. Kai sen yritti silloin sulkea pois mielestä , mutta nyt kun sitä asiaa käy läpi niin pelkkä ajatuskin saa mun pulssin nousemaan ja voimaan erittäin pahoin. Nyt pitäs vaa yrittää jaksaa ja kun tää on ohi ni laittaa koko tyyppi mappi ööhön. En voi tässä vaiheessa valitettavasti enempää puhua mitä siihen oikeudenkäyntii liittyy, mutta kun se on ohi haluan siitäkin teille tässä avautua.

Ystävät, perhe, työ  ja matkailu on saanut mut selviämään tähänkin asti ja oon ihmisenä kasvanu ja voimistunu uskomattoman paljon. Joten uskon,että kyllä tämäkin tästä....
Halusin jotenkin nyt vaan avautua tästä, kun tää asia mulla on tällä hetkellä päälimmäisenä mielessä, valitettavasti.
Eilen tuli oltua vähän juhlimassa ja olo on vähän sen mukainen..Luojan kiitos mulla noita viikonloppu vapaita on sut harvoin ;)

Nyt mä lopetan avautumisen ja alan kattoo leffaa.
Jotenkin nyt tuntu vaan siltä ,että pakko kirjoittaa.
Mukavaa sunnuntaita kaikille!!

<3:lla M

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti