keskiviikko 22. helmikuuta 2012

ANGST

Mulla on ollu tänää ihan hyvä päivä, mutta kun tota lunta alko taas satamaan niin kaikki asiat rupes sen rinnalla v*tuttaan. Haluun avautua vähän nyt. Voi olla,että kun rauhotun ni poistan tän , saas nähdä.

Noniin eli alotetaampa. Minkälainen ihminen on psykopaatti?



  1. Lipevyys ja pinnallinen viehätysvoima
  2. Vahvalta vaikuttava omanarvontunto
  3. Stimulaation tarve ja taipumus ikävystymiseen
  4. Patologinen valehtelu
  5. Petkuttaminen ja manipulointi
  6. Katumuksen ja syyllisyydentunteen puuttuminen
  7. Tunteiden pinnallisuus
  8. Kovuus ja tunteettomuus, empatian puuttuminen
  9. Loismainen elämäntyyli
  10. Heikko käyttäytymisen kontrolli
  11. Promiskuiteetti (sukupuolinen holtittomuus tai valikoimaton sukupuoliyhteys eri partnerien kanssa)
  12. Varhaiset käyttäytymisongelmat
  13. Realististen pitkän tähtäimen päämäärien puuttuminen
  14. Impulsiivisuus
  15. Vastuuttomuus
  16. Kyvyttömyys ottaa vastuuta omasta käyttäytymisestä
  17. Useita lyhytaikaisia avo- tai aviosuhteita
  18. Nuorisorikollisuus
  19. Ehdonalaisen vapauden peruutus
  20. Monipuolinen rikollisuus

Olen elänyt ihmisen kanssa, joka täyttää melkeen kaikki nämä kriteerit, IHAN OIKEASTI. 
Eniten mua vituttaa se,että velloin siinä paskassa niin helvetin kauan (VUOSIA) ja menetin siinä ystäviä, itsekunnioituksen, itseluottamuksen ja osan mun NUORUUSELÄMÄSTÄ. Ja joo, mä olen KATKERA , mutta syystä. Kenenkään EI tarvitse tulla lässyttämään mitään, ellei todella ole itse kokenut vähäänkään samaa.
Mä en oikeasti tiedä kauan mulla tää asia pyörii mielessä, mut oon kuullu sanonnan että puolet suhteen pituudesta menee aikaa siihen,että siitä erosta kunnolla "parantuu". Mulla siis niitä kertyisi 5 vuotta. HIENOA!.

Se hyväpuoli tässä on,että oon saanut paljon menetettyä takaisin, kun oon oikeesti noussu jaloilleni ja tajunnut myös miten avuttomia mm mun ystävät on ollu kun kerta toisensa jälkeen palasin aina takaisin, kunnes taas tulin petetyksi tai muuta vastaavaa ja olin rikki. Eihän sitä kukaa voi jaksaa montaa vuotta kuunnella, nyt sen ymmärrän täysin!
Kun oli se viimeinen niitti , olinkin aika yksin. Mun ympärillä kaverit sai lapsia, muutti eri paikkakunnile ym ja muutamaa ystävää ja PERHETTÄ lukuunottamatta mä kamppailin tän taisteluni yksin ja oon siitä näin jälkeepäin hyvin tyytyväinen. Nyt musta tuntuu ,että oon vahvempi kun koskaan ja mua ei oikeesti pikku vastoinkäymiset hetkauta pätkääkään.

SItä mä oon miettiny, että millanen on normaali parisuhde? Mä en oikeasti tiedä. Mulla se kuva muuttu täysin noiden vuosien aikana. Ei olekkaan siis normaalia että kihlattu käy panee sun serkkua ja joka viikonloppu dokaa tiellä tuntemattomilla vastaamatta puhelimeen? Ei olekkaan normaalia,että se yks yö häipyy ja tulee 3kk päästä takaisin? Ei olekkaan normaalia,että joka kerta kun se on kännissä mä oon paska huora kusipää ämmä kunnes sunnuntai koittaa ja vapistaan ja itketään ja pyydellään anteeksi? Mä oikeesti elin kai siinä kvuitelmassa,että tää on ihan normaalia ja muillakin on varmasti tällästä. Huh huh.. Olen mennyt paljon itseeni. 
Nyt mulla on super draivi päällä rakentaa uutta elämää ympärille ja saada niitä tärkeitä ihmisiä takaisin ja mielestäni oon onnistunut siinä loistavasti. Ne ihmiset, jotka on tarkoitettu pysymään jäädäkseen kyllä jää. 

Mä haluan pyytää kaikilta anteeksi, että ootte joutunu kuuntelemaan ja tukemaan mua tässä kaikessa paskassa mitä tavallaan ITSE ITSELLENI aiheutin antamalla joka kerta kaiken anteeksi. 

Mä luulen,että tää mun "velllominen" loppuu kun ollaan saatu se oikeudenkäynti päätökseen ja tuleva selvittely näistä sen veloista mitä se on mulle ja äidilleni velkaa useita tuhansia. On oikein kiva joka kuukausi maksaa tollasen velliperseen velkoja mitä oon idioottina suostunut omillekkin nimille laittamaan. Mutta älä huoli RAKAS,sä kyllä tulet maksamaan mulle jokaisen pennin takaisin. 
Onneks oot löytänyt nyt itsellesi oikein sopivan tyttöystävän, moraali kun molemmilla on kohdillaan. Harmi vaan,että manipuloitte myös toisia ihmisiä olemaan moraalittomia kusipäitä, mutta aivan sama, mä en niitä ihmisiä elämääni kaipaa. Jatkakaa samaa rataa niin teille tulee varmasti oikein onnellinen elämä :D 

MÄ OLEN NYT ONNELLISEMPI ELÄMÄÄNI PITKÄSTÄ AIKAA! Ja siihen ei ole kun yksi syy... ja varmaan arvaattekin sen!




4 kommenttia:

  1. mun mielestä on hyvä et kirjottelet näistä asoista kahdesta syystä: 1.luulen että tää "avautuminen" auttaa sua jaksamaan etiäpäin ja toipumaan erosta ja 2.koska tää on melkosen arka aihe niin jotkut vastaavassa tilanteessa olevat voi ottaa susta mallia ja ehkäpä jopa jättämään oman huonon paisuhteensa. musta oot tosi rohkee, voimia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos ihan älyttömästi!! :) oon vielä vähän arka tavallaan kirjottelemaan tämmössiä , joten tälläistä palautetta on ihana lukea ja se tsemppaa jatkamaan. Oon hyvin onnellinen jos ykskin nainen/mies saa pientäkään apua omaa tilanteeseensa tätä blogia lukiessa :)

      Poista
  2. Uskoisin, että ensimmäinen askel ja asia, joka auttaa erosta yli pääsemiseen on juurikin se, että on itse tajunnut, ettei tuollainen parisuhde ole itselle hyväksi ja ymmärtänyt kuinka sairas suhde on oikeastaan ollutkaan. Tiedän, että näitä asioita on välillä hyvin vaikea käsittää suhteessa ollessaan. Eihän kukaan olisi kusipään kanssa, jos ei tuntisi jotakin tätä kohtaan... ja se tapa miten jotkut ihmiset saavat tuntemaan sinut syylliseksi omasta kusipäisyydestään on jotain niin uskomatonta. En ymmärrä, miten jotkut ihmiset pystyvätkin manipuloimaan toisia niin hyvin. Olen itsekin kokenut vastaavaa, mutta kokemukseni tuntuvat hyvin mitättömiltä teidän suhteeseenne verrattuna. Voin siis vain kuvitella kuinka paljon tuskaa suhde on sinulle tuottanut ja todeta olevani todella ylpeä sinusta ja siitä, että olet onnistunut laittamaan suhteelle pisteen!

    Sinulla on syy ja oikeus olla katkera. Toivottavasti pääset kuitenkin vielä ajan kanssa yli siitäkin. Katkeruuskin lopulta kuluttaa ihmistä aika paljon. Tiedän tämän, sillä sain itse kuunnella minulle todella läheisen ihmisen katkeruutta exäänsä kohtaan tämän elämän loppuun asti, vaikka erosta oli monia kymmeniä vuosia. Se oli todella surullista. :/

    Mutta todella hienoa, että olet päässyt taas jaloillesi ja laitat exäsi vastaamaan teoistaan ja maksamaan velkansa. Arvostan!

    Tsemppiä oikeudenkäyntiin ja jaksamisia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ääh mulla tuli tippa linssiin tätä lukiessa! kiitos paljon ihana tintti!! <3

      Ja toivon itsekkin,että se katkeruus ajan kanssa menee ohi. Olet oikeassa ,että se on todella kuluttavaa.

      Poista